Tasapäistäminen tappaa tasa-arvon


Arjessa ei usein huomaa, miten harva asia maksaa. Olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta subventoi terveydenhoitoa, lasten päivähoitoa, kulttuuria ja tarjoaa käyttäjille maksuttoman teknisen infrastruktuurin. Tämä on niin syvällä suomalaisessa tasa-arvossa, että pidämme tätä itsestäänselvyytenä.

Moniko vielä muistaa ajat, jolloin pihapiiri hiljeni hetkeksi lapsista, kun kaikki juoksivat sisälle Pätkistä katsomaan? Tänä päivänä medioiden seuraaminen ei ole aikaan eikä paikkaan sidottua. Suuri osa näistäkin palveluista kuten Yle Areena, Ruutu.fi, Youtube tai Spotify ovat käyttäjille maksuttomia. Googlen, Facebookin ja Twitterin monimutkaiset algoritmit osaavat suodattaa sisältöä, jota juuri me haluamme katsoa.

Maksuton sovellus löytyy melkein mihin tahansa palveluun. Googlemapsista löytyy maailman kartat, Heiaheia kertoo missä ja kuinka kovaa olet juossut ja sovelluskaupat ovat pullollaan melkeinpä joka elämänaluetta koskevia palveluita. Maksuton antaa harhaisen käsityksen, että palvelun tuottaminen ilmaista.

Enää ei tarvitse ostaa videoita, levyjä, pelejä tai lehtiä kokeakseen haluamansa asian. Kaikki löytyy muutaman klikkauksen takaa. Asioiden omistaminen on kasvavassa määrin menneisyyttä. Musiikki, viihde, kulttuuri, media ja moni muu elämänalue on demokratisoitu. Siitä huolimatta osasta näistä uuden talouden yhtiöistä on tullut puolihuolimattomasti jopa maailman arvokkaimpia yhtiöitä. Suomalaisittain suurin ylpeydenaihe on tietysti jättimäiset yhteisöverot maksava Supercell.

Näitä uuden maailman palveluita tuottaa huikean älykkäät ja tehokkaat ihmiset. Pieni määrä ihmisiä pystyy tänä päivänä tuottamaan ällistyttävän määrän arvoa omalla työllään. Ero digitalisaation, keinoälyn ja algorytmejä edeltävään aikakauteen on huikea. Agraariyhteiskunnassa joku kynti peltoja nopeammin, hakkasi enemmän halkoja tai teroitti parhaat viikatteet. Mutta isossa kuvassa ihmisten tuottamissa lisäarvoissa oli mitätön ero verrattuna nykypäivään.

Globaali kilpailu johtaa siihen, että joskus parhaan palvelun rakentaja tienaa suhteettomasti, toiseksi paras pärjää kohtuullisesti, kolmas elää kädestä suuhun ja kaikki muut häviävät rahaa. Nokian puhelimet on suomalaisittain surullisenkuuluisa esimerkki tästä.

Jotta kansakunta voisi menestyä, parhaille yksilöille on mahdollistettava menestys. Luotava puitteet, että heillä on todelliset mahdollisuudet ykköseksi. Esteet on siltä osin purettava. Oli kyse sitten työaikalaeista, rahoituksesta tai verotuksesta. Tällaisessa maailmassa ihmisten tasapäistäminen ei toimi.

Pienen kansakunnan on erikoistuttava. Konkreettinen esimerkki on urheilu. Suomi ei tule koskaan voittamaan olympiakultaa kaikista lajeista, mutta vielä vahvemmalla erikoistumisella voimme pärjätä paremmin kuin viime vuosina.

Yksi avaintekijä tulevaisuuden menestyksessä on tietenkin huippuvalmennuksen lisäksi huippukoulutus ja –tutkimus. Tottakai on olennaista, että kaikille tarjotaan peruskoulutus mutta laajempi menestys ei toteudu sillä että kaikki saavat toivomaansa niche-koulusta lähiseuduiltaan. Joka alan huippuja ei vaan pysty näin pienessä maassa kasvattamaan. Onko tarkoituksenmukaista, että täällä yritetään tehdä joka alan ammattilaisia? Japanin kulttuurin asiantuntijoita, seismologeja ja kapellimestareita? Nykyään lahjakkaat yksilöt saavat opiskelupaikkoja muistakin maista. Yksilötasolla tämä edellyttää kovia ja rankkoja päätöksiä.

Pelkkä peruskoulutus ei riitä millään alalla huippusuoritukseen. Ei edes tavallinen korkeakoulutus. Totta kai tarvitsemme ihan tavallisia juristeja, ekonomeja ja terveyskeskuslääkäreitä mutta vielä tärkeämpää on puskea ne muutamat superyksilöt tekemään asioita, joita me tavallisemmat emme usko ennen kuin näemme.

Tällä hetkellä ainakin virtuaalitodellisuudessa, keinoälyssä, genetiikassa ja terveysteknologiassa tehdään jättiharppauksia. Menestyessään huippuyksilöiden on mahdollisuus tuottaa kotiseuduilleen miljoonia.

Tasapäistäminen ei ole vähempiosaisten tai laajan keskiluokan etu. Näennäisestä tasa-arvoisuudestaan huolimatta se saattaa johtaa siihen, että kaikille jääkin vähemmän jaettavaa. Tasapäistäminen tappaa tasa-arvon. Jos tulevaisuudessa meillä ei ole superonnistujia, monelle nyt maksuttomalle asialle täytyy löytää uusi maksaja.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Tasapäistäminen tappaa tasa-arvon

  1. Ihan hyviä nämökulmia. Ulkomailla asuneena ainakin mulla särähtää usein korvaan kun kuulee valitusta jossa itse ei ole valmis tekemään mitään mutta ”mulle kuuluu”. Ja kyllähän NAO jo osoitti, että osa ei opiskele, koska ei ole opiskelukunnossa – ei pääsykokeiden vuoksi. Mikä malli sallisi pärjäämisen mutteivät kuitenkaan unohtaisi niitä, jotka tukea tarvitsevat?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s