Laiskanpulskeaa?

Palo Alton Nordic Innovation Housen isolla tussiseinällä on kruununprinsessa Victorian nimikirjoitusten lisäksi käsinkirjoitettu lause ”Culture eats strategy for breakfast”. Mitä tämä lause piilottaa sisälleen?

Sain olla pari päivää erään suomalaisen eMBAn ryhmän Piilaakson vierailulla mukana. Monet kurssilaiset olivat yllättyneitä alueesta. Miten mielettömän avoin, dynaaminen ja kannustava ympäristö tämä onkaan. Eräänä iltana yksi kurssilainen kysyi, että huomasiko muut ettei kukaan päivän arvovaltaisista esiintyjistä puhunut yrityksen strategiasta. Sen sijaan useimmat puhuivat kulttuurista ja yrityskulttuurista.

Mitä on yrityskulttuuri? Wikipediassa yrityskulttuuri on kuvattu seuraavasti:

”Yrityskulttuurilla viitataan yrityksen käyttäytymisnormien, arvojen, toimintatapojen ja muiden vastaavien tekijöiden muodostamaan kokonaisuuteen. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi tervehtiminen, puhuttelu, virallinen ja epävirallinen hierarkia, johtamistapa, kokouskäytännöt, tiedotuspolitiikka ja monet muut asiat.

Yrityskulttuuri muovautuu pitkän ajan kuluessa ja on jatkuvassa muutoksessa, eikä sitä voida täydellisesti kuvata. Yrityskulttuuria voidaan ohjata jonkin verran virallisilla määräyksillä, arvoilla ja muilla välineillä, mutta merkittävä osa yrityskulttuurista syntyy myös epävirallisten normien kautta.”

Yrityskulttuurilla näyttää olevan iso merkitys onnistumisten takana. Piilaakson yritykset tekevät huikeasti työtä yrityskulttuurien rakentamiseksi. Sitä on mahdotonta kopioida naapuriyrityksestä. Siinä missä Suomessa ihmiset tekevät töitä elääkseen, Yhdysvalloissa ihmiset elävät tehdäkseen töitä. Ja usein he tekevät todella paljon töitä.

Miksi he tekevät niin paljon töitä? Yhdysvaltalaiset työmarkkinat ovat erittäin dynaamiset. Työntekijä voi lähteä tai työntekijästä pääsee eroon tarvittaessa melkein sormia napsauttamalla. Hyville työntekijöille on kova kysyntä. Jos saa maanantaina potkut, ei ole harvinaista että uusi työ on löytynyt ennen seuraavaa maanantaita. Ehkä siksi töitä tehdään sitoutuneesti. Jos motivaatio työpaikalla ei ole paras mahdollinen, uusi työ löytyy nopeasti. Kerron yhden ääriesimerkin työnteosta.

Täällä ei ole tavatonta että esimerkiksi erikoistuvan lääkärin työpäivät alkavat aamuseitsemältä ja jatkuvat usein iltakymmeneen. Jos hän sattuu olemaan ainoalle suppealle erityisalalle erikoistuva lääkäri, hän päivystää koko 12 kuukauden erikoistumisjakson. Eli kyllä, hän on 24/7 tavoitettavissa. Jos sairaalaan tulee hänen erityisalan hoitoa vaativa potilas, hän lähtee sairaalaan.  Jos hänellä on tarve vapaapäivälle, hänen on hankittava joku toinen päivystämään hänen sijaansa. Mainittakoon vielä, että erikoistuvat lääkärit eivät täälläkään tienaa erityisen hyvin.

Tämä ei ole mielestäni mitenkään tavoiteltava tilanne. Mutta esimerkki kuvaa erilaista suhtautumista työntekoon ja työmääriin. Kaikkien ei täälläkään ole pakko omistautua täysin työlleen ja 9-17 päivät ovat monissa tehtävissä täysin hyväksyttyjä.

Yhdysvalloissa ihmisillä ei ole 4 viikon kesälomia, palkallisia sairauslomia eikä eläke ei ole useimmille tavoite. Töitä tehdään usein niin pitkään kun kunto kestää. Lisäksi perhe on yhdysvaltalaisille hyvin tärkeä asia. Miten yhdistää intohimoinen 24/7 työ ja perhe-elämä, usein keskellä elämän ruuhkavuosia?

Täällä lapset ovat keskimäärin pidempiä päiviä ulkopuolisten hoidossa kuin Suomessa. Au paireja ja lastenhoitajia käytetään paljon ja kodinomaista lastenhoitoa pyritään käyttämään hyväksi. Suomalaista useammin toinen vanhempi, useimmiten äiti, jää kotiin hoitamaan lapsia. Toisaalta äitien työelämään palaaminen on lasten vartuttua hiukan helpompaa kuin Suomessa. Palveluita käytetään enemmän hyväksi, esimerkiksi ikkunanpesu ja puutarhanhoito järjestyy meillä taloyhtiön toimesta. Nämä palvelut työllistävät muita ja vapauttavat aikaa perhe-elämälle. Ja kaikille halukkaille löytyy töitä, Help wanted –kylttejä näkyy paljon. Kun kävimme paikallisessa pakollisessa auton päästötestauksessa eräänä sunnuntaina, huoltomies kertoi olevansa autohuoltoliikkeessä maanantaista lauantaihin ja sunnuntait hän on päästötestausliikkeessä. Täällä tällainen on aika normaalia.

Kaikista työtunneista huolimatta, yhdysvaltalaiset ovat maailman kuudenneksi onnellisin kansa OECD:n pari vuotta vanhan tutkimuksen mukaan.

Täältäpäin kun katsoo Suomea, näyttää siltä että emme ole sittenkään Suomessa keskimäärin hirvittävän kovia tekemään töitä.

Mietin pitkään että voiko sitä edes sanoa ääneen, rikonko jotain pyhää protestanttista koodia. Tämä ei ole kuitenkaan mikään yleistys, puhun vain keskimääräisestä työnteon määrästä. Olen nähnyt Suomessa hyvinkin läheltä mielettömän sitoutuneita työntekijöitä ja jopa organisaatioita. Jos yhtiö tai yhteisö pärjää merkittävästi kilpailijoitaan paremmin, sen henkilökunta tekee hyvin todennäköisesti paljon töitä hyvin sitoutuneesti.

En halua syyllistää yhtään suomalaista työntekijää. Ehkä syy työmäärien eroon eroon löytyy alussa mainitulta tussitaululta. Culture eats strategy for breakfast.

Yrityskulttuurilla on iso vaikutus työhön sitoutumiseen. Hyvä yrityskulttuuri ei  synny itsestään. Myös suomalaisen työnantajan tulee aidosti nähdä vaivaa yrityskulttuurin, työmotivaation ja sellaisten puitteiden luomiseen eteen, että työntekijällä on mahdollisuus saada tuloksia aikaan. Keppi ja porkkana ei enää toimi. Eikä sekään että työntekijä päättää olla motivoitunut ja sitoutunut. Mutta toisaalta se ei tapahdu myöskään ilman sitä. Hyväkään työyhteisö ei kestä mätää omenaa.

Yhdysvaltalainen työelämän dynaaminen malli tukee sitä, että ihmiset hakeutuvat töihin, johon he tuntevat intohimoa. Voi olla vaikea jaksaa tehdä täysillä töitä, jos ei ole sitoutunut työnantajaan ja tunne intohimoa työtehtäviä kohtaan. Jos on onnellinen töissä, on luultavasti onnellisempi myös kotona. Vaikka töitä onkin paljon ja työpäivät pitkiä.

Mielestäni yrityksen on ennenaikaista viilata strategiaa ennen kuin yrityskulttuuri on kunnossa. Vain motivoituneet työntekijät, joilla on resurssit saada tuloksia aikaan, voivat saada yrityksen strategiaa toteutettua.

Totuus kuitenkin lienee, ettei meidän ahkeruudessa ole mitään vikaa. Emme me ole laiskanpulskeita. Suomalaiset ovat erittäin luotettavia ja meillä on huikean korkea työmoraali. Se tehdään mikä luvataan. Työnteon edellytyksissä on kyllä parannettavaa.

Urheilumaailmassa kuulee sanottavan, että 95 %:n valmistautumisella saa aikaan 50 %:n tuloksen. Suomi kuitenkin tarvitsee paljon tätä parempia tuloksia.