Kiire väärän tekemisen seurauksena

Mitä kiire on? Wikipedian mukaan kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Koska kiireellä on sekä ruumiillisia että henkisiä haittavaikutuksia, kiireestä olisi hyvä päästä eroon. Neurologi Kiti Muller totesi taannoin eräässä Helsingin Sanomien artikkelissa (Työpaikoilla pitäisi hengailla enemmän, sanoo aivotutkija, HS 4.1.2015), että ”On käsittämätöntä, mitä ihmisiltä vaaditaan: ole yhtä aikaa luova ja tehokas. Se on pötyä. Kiire tappaa luovuuden.”

Vuorotteluvapaa on vienyt kiireen elämästäni. Mistä sen huomaa? Eräällä Suomen matkalla odotin vanhimpia tyttäriäni juna-asemalla lähes neljä tuntia kun Turun juna oli pahasti myöhässä. Odotusaika meni kuin siivillä, hymyilin ja katselin ohikäveleviä ihmisiä. Havainnoin asioita ja jäsentelin päässäni olevia ajatuksia. Minulla ei yksinkertaisesti ollut kiire minnekään.

Uskon ja toivon että olen parantunut vanhempana vuorotteluvapaan ansiosta. Huomaan nyt, että olisin voinut olla paljon parempi vanhempi ensimmäisille lapsilleni. Yritin olla heidän kanssa liian tehokas, tein liikaa asioita heidän puolestaan ja yritin neuvoa sekä ohjailla liikaa. Ja olin kärsimätön kun asiat eivät edenneet toivomaani tahtia. Onneksi heistä on kasvanut upeita nuoria naisia minun kasvatuksesta huolimatta.

Juttelin taannoin lentokoneeseen jonottaessani nuoren naisen kanssa. Yhdysvaltalaiseen tapaan hän oli hyvin puhelias ja kertoi häistä, joita hän oli järjestämässä morsiusneidon roolissa. Hänellä oli ollut haasteita muiden morsiusneitojen osallistamisessa. Hän totesi selityksenä, että ”people don´t generally like to be told what to do”.

Totta. Ihmiset eivät pidä siitä että heille sanotaan että mitä pitää tehdä. Lapsetkaan eivät pidä siitä että heitä määräillään.

Sen sijaan että määrään asioista lasten kanssa, koitan nykyään selittää asioita. Meidän joskus hiukan ujo nelivuotias kaipaa valtavasti, että hänelle kerrotaan asioita etukäteen. Usein jopa päiviä etukäteen. Meillä keskustellaan usein ruokapöydässä mitä seuraavana, sitä seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä tapahtuu. Ja hän muistaa nämä asiat. Hän on edelleen kyselyiässä, joten keskustelun aikana saattaa tulla kymmeniä miksi, miksi, miksi -täsmennyksiä. Joka tapauksessa hän ehtii tottua ajatukseen jostain mahdollisesti jännittävämmästä tapahtumasta.

Miksi asioiden selittäminen lapsille etukäteen on niin tärkeää? Muutos on lapsillekin pelottava asia. Muutosvastarinta kun on ihmisellä sisäänrakennettua. Muutosten hyväksyminen vaatii ensin sen synnyttämien pelkojen käsittelyä.

Kokemukset aikaisemmista lapsista ovat opettaneet, että lapset ymmärtävät itse asiassa paljon enemmän kuin aikuiset kuvittelevat. Monesti jopa meidän kaksivuotiaat ymmärtävät mitä heille puhutaan, vaikka he eivät aina osaa aiheesta sujuvasti keskustella.

Toinen asia minkä olen oppinut on se, että pieniltäkin lapsilta voi vaatia paljon enemmän kuin aiemmin kuvittelin. Ja he omaksuvat monia asioita nopeammin kuin isommat lapset. Meidän kaksivuotiaat eivät kyseenalaista, miksi heidän pitää viedä ruuan jälkeen astiansa tiskipöydälle. He tekevät niin, koska heidän kuuluu tehdä niin. Se ei tosin helpota vielä meidän arkea, usein joku astioista putoaa matkalla pienistä käsistä ja iskä tai äiti pääsee lattianpesuhommiin. Mutta joku päivä se helpottaa. Ehkä se jollain tasolla helpottaa jopa nyt jo. Nimittäin jokaisella ihmisellä on tarve olla tärkeä. Lapselle on iso juttu että hän auttaa ja kantaa kortensa kekoon. Auttaminen on hyvä keino lapselle olla tärkeä.

Mutta palataan kiireeseen. Mistä kiire sitten johtuu? Jos uskomme jälleen Wikipediaa, suurimpana syynä kiireelle on pidetty liian vähäistä työntekijämäärää suhteessa tarpeeseen. Ne joilla on työtä, tekevät yksin useamman ihmisen työt.

Tämä on minulle liian helppo selitys. Minun aikaisemmat kiireeni ovat pääasiassa johtuneet siitä yksinkertaisesta syystä, että olen tehnyt vääriä asioita.

Kiire johtaa priorisoinnin tarpeeseen. Tehtävät työt voidaan jakaa neljään ryhmään. Kiireiset ja tärkeät asiat tulee yleensä tehtyä ensin. Seuraavaksi tulee tehtyä kiireiset ja ei niin tärkeät asiat. Kiireisten tehtävien jälkeen hoidetaan tärkeät, mutta ei niin kiireiset asiat. Ei kiireiset ja ei niin tärkeät tehtävät jäävät useimmiten kokonaan hoitamatta. Lastenkasvatus lienee hyvä esimerkki tärkeästä mutta ei niin kiireisestä asiasta. Monesti se saattaa unohtua kun aika menee kiireisiin, mutta ei niin tärkeisiin asioihin.

Minä olen ainakin aikaisemmin käyttänyt aivan liian paljon aikaani muiden neuvomiseen ja muiden asioihin puuttumiseen. On nimittäin ajanhaaskausta neuvoa ihmistä, joka ei neuvoja kaipaa. Tai ylipäänsä muiden ihmisten asioiden kommentointi. Yritän jatkossa jättää nämä asiat vähemmälle. Keskityn tärkeisiin asioihin. Vasta kun tärkeät asiat on tehty, voin keskittyä vähemmän tärkeisiin asioihin.

Ehkä tällä pienellä muutokselle pystyn pitämään kiireen poissa myös jatkossa kun palaan jälleen työelämään. Siitä huolimatta toivon että minulla on edelleen paljon tekemistä, muuten en saa paljon asioita aikaan. Mutta ilman kiirettä toivon että minusta tulee luovempi. Ja annan lapsillenikin mahdollisuuden kasvaa luovemmiksi. Liika kiire ja stressi tekee minusta kärsimättömän. Mistä lapsi voisi tietää että olen kiukkuinen kiireelle enkä hänelle?

—

Artikkelikuva on pienestä Woodsiden (CA) kaupungissa olevasta puisesta kalaveistoksesta. Olen antanut teokselle mielessäni nimeksi ”Mie oon lohikala”. Jos veistos olisi otsikoissa, sen kommentointi olisi aiemmin ollut minulle kiireinen mutta ei niin tärkeä asia. Nyt sen ohittaminen pyöräretkillä tuo hymyn huulilleni. Taitavan taiteilijan hieno veistos.