Lake Tahoe on puoli kilometriä syvä kirkasvetinen vuorten ympäröimä kuvankaunis järvi noin neljän tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta koilliseen. Sen eteläreunalla on pieni, noin 20.000 asukkaan kaupunki nimeltä South Lake Tahoe, jonka läpi kulkee Nevadan ja Kalifornian osavaltioraja.
Kalifornia on Yhdysvaltojen mittakaavassa varsin edistyksellinen osavaltio maantieteellisesti mahtavalla sijainnilla aurinkoisen Tyynen valtameren rannalla. Jos Kalifornia olisi oma valtio, sen bruttokansantuote olisi maailman kuudenneksi suurin. Edelle pääsisi vain Yhdysvallat, Kiina, Japani, Saksa ja Iso-Britannia. Siinä missä Kalifornialla on aurinkoa, vuoristoja, kansallispuistoja jättiläispuineen ja kukoistava talous, osavaltionaapurilla Nevadalla on todella paljon autiomaata ja konservatiivinen lainsäädäntö.
Miten tämä näkyy South Lake Tahoella? Kaliforniassa julkinen tupakointi on kiellettyä eikä siellä käytännössä kohtaa tupakansavua. Tutkimusten mukaan tupakanvastainen valistus ja tiukka lainsäädäntö on johtanut jopa sadan miljardin dollarin säästöihin terveydenhuollossa. Myös uhkapelit ovat Kaliforniassa kiellettyjä. Nevada on puolestaan perinteisempi osavaltio, jossa saa tupakoida sisätiloissa ja kasinot voivat olla auki 24/7.
Osavaltioiden ero lyö vasten kasvoja osavaltiorajan yli kävellessä. Tuntuu aikamatkalta 80-luvulle avata kasinon ovi Nevadassa. Kitkerä tupakansavun iskee vasten kasvoja. Yksikätisten peliautomaattien valot vilkkuvat ja ne kilisevät leijailevan savun takana ja turistit hakkaavat dollareita peliautomaatteihin Budweiser kädessä.
Kokemus oli pysäyttävä. Sillä hetkellä ymmärsin, että loppujen lopuksi merkittävä osa yksilöistä ei osaa tehdä sen enempää lyhyemmällä kuin pidemmällä tähtäimellä itsensä kannalta järkeviä valintoja. Lainsäädäntöä tarvitaan rajoittamaan ihmisten toimintaa hyvinvointivaltiossa, jossa yksilön valinnoista tulee helposti julkisia kuluja.
Jos oletetaan, että ihminen ei yksilönä tee itsensä kannalta hyviä päätöksiä niin lienee perusteltua ajatella, ettei ihminen kykene kovin hyvin tekemään myöskään päätöksiä, jotka parantaisivat yhteistä hyvää. Yksilö kokee olevansa rationaalinen ajattelija, koska hän uskoo todeksi niitä asioita, mitkä sopivat hänelle henkilökohtaisesti. Käänteisesti ihminen toimii siis siten, että hän kääntää uskomuksen argumenteiksi, riippumatta siitä miltä faktat näyttävät. Politiikka on hyvä esimerkki tästä. Vaikka poliitikoilla olisi tiedossaan samat faktat, he ovat edelleen vuosien väittelyn jälkeen vastakkaista mieltä.
”Muutos ei ole mahdollisuus. Se on välttämättömyys.”
Mutta miksi kaikki muutokset tuntuvat niin vaikeilta? Ihminen pyrkii evoluution tuloksena säästämään energiaa, hakemaan helppoutta. Elämän helppous ei tosin tuo onnellisuutta eikä hyvinvointia, monissa tapauksissa pikemminkin päinvastoin. Olemme tottuneet tekemään yhdellä tavalla, hakemaan helpotusta ja lisäksi olemme tapojemme orjia. Sanonnan mukaan totuttu tapa on tuttu ja turvallinen. Tosiasiassa tuttu on vain tuttua, ei aina turvallista. Muutosta ei vastusteta sen takia että uusi tapa ei olisi parempi tai turvallisempi. Muutosta vastustetaan sen takia että se on muutos. On helpompaa olla muuttumatta.
Suomestakin löytyy paljon esimerkkejä muutoksista, joita vastustettiin valtavasti, vaikka jälkikäteen muutostarve on ollut itsestään selvä. Vuoteen 1950 asti humalassa ajaminen oli sallittua. Monet olivat sitä mieltä, että pienessä rennossa humalassa ajo sujui jopa paremmin kuin selvinpäin. Autojen turvavyöpakko tuli lakiin vasta vuonna 1971. Lakia vastustettiin eduskunnassa raskaasti ja se tuli voimaan portaittain ja vasta vuonna 1987 turvavöiden käyttöpakko alkoi koskea myös takapenkillä istuvia. Suomen liikenteessä nopeusrajoituksia kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1962. Nopeusrajoituksia vastustettiin jopa sillä perusteella, että ne ovat yksilönvapauden rajoittamista. Vuonna 1973 öljykriisin aikaan säädettiin kaikkien ajoneuvojen maksiminopeudeksi 80 kilometriä tunnissa, jolloin liikennekuolemien määrä romahti 57 %:lla. Pysyväksi nopeusrajoitukset tulivat vasta vuonna 1978. Vuonna 1973 liikenteessä kuoli Suomessa 1100 ihmistä kun vuonna 1978 enää 600 henkeä.
Monen muunkin positiivisen kehitysaskeleen myötä Suomessa kuoli vuonna 2021 liikenteessä 225 ihmistä. Onko se paljon vai vähän? Kaikki on suhteellista. Jos Suomessa tapahtuisi tällaisen uhrimäärän onnettomuus tai terroristi-isku, koko valtakunta pysähtyisi ja olisimme valmiita muutokseen. Mutta koska autoilussa uhrit syntyvät vähitellen, liikennettä ei pidetä isona ongelmana.
Lisäksi länsimaiseen liberaaliin kulttuuriin tottuneena meitä ärsyttää valtavasti, jos joku määrää mitä saamme tehdä tai emme saa tehdä. Tämän kollektiivisen ärsytyksen seurauksena meillä onkin valtavasti oikeuksia mutta vähemmän velvollisuuksia. Jo vastasyntyneellä vauvalla on valtava määrä subjektiivisia oikeuksia.
Muutoksia tehdessä tarvitaankin paljon rohkeutta ja kykyä sietää soraääniä ja ärsyyntyneiden valitusta. Yksilötason vapaaehtoisilla valinnoilla on varmasti merkitystä, mutta pelkästään sen varaan ei voi jättää. Ilman lainsäädäntöä minä ajaisin edelleen selvinpäin, käyttäisin turvavöitä mutta varmasti nykyistä reilusti vauhdikkaammin.
Meillä on edessämme tilanne, jossa valtion ja kuntien rahat eivät enää kerta kaikkiaan riitä niihin asioihin mihin olemme tottuneet. Minusta tuntuisi järkevämmältä säästää enemmän ihmisten haitallisesta käytöksestä kuin leikata palveluista ja tulonsiirroista. Edellä mainitut esimerkit todistavat niiden vaikuttavuutta.
Mikä pidemmän aikavälin seurannaisvaikutus olisi esimerkiksi kaikkien nopeusrajoitusten laskemisella 10 km/h, sähköskootterien kieltämisellä, julkitupakoinnin kieltämisellä / valistuksen kasvattamisella, terveellisemmän ruuan mainonnalla tai mielenterveyshaasteiden tukemisella. Entä jos lisättäisiin energiankäytön tehostamiseen liittyvää valistusta tai luovuttaisiin fossiilisesta energiantuotannosta? Esimerkkejä on varmasti satoja ja Suomessa on kosolti huipputason tutkijoita, jotka pystyisivät tuottamaan tätä kansantaloudellista dataa. Kaikkea ei voi tietenkään tehdä kerralla mutta rohkaisen asettamaan säästötavoitteen korkealle. Potentiaalia totisesti riittää, sillä esimerkiksi pelkästään lasten vähäisen liikkumisen hintalapuksi arvioidaan peräti 5 miljardia euroa.
Lyhyellä tähtäimellä ajateltuna muutokset ovat tuskin kenenkään mielestä erityisen kivoja. Omat arvomme ja mieltymyksemme määrittävät suhtautumisemme riippumatta siitä miten kovat faktat tukee muutosta. Mutta olemme todella sopeutuvaisia ja totuttuamme uusi tapa on usein toimivampi. Esimerkiksi koronapandemia on muuttanut melkein kertaheitolla valtaosan työpalavereista fyysistä tapaamista etätapaamisiksi. Sopeutumisvaiheen jälkeen tämäkin tuntuu normaalilta. Muutos on varmasti lisännyt paljon tehokkuutta ja vähentänyt miljoonia turhia ajokilometrejä.
Muutos ei onneksi tarkoita sitä, että kaikki vanha loppuu. Se merkitsee tuskaista vieroitusjaksoa ennen kuin uusi tapa toimia tuntuu järkevämmältä. Vaikka hiilivetypohjainen liikkuminen kiellettäisiin, tupakointi loppuisi, uhkapelit häviäisivät ja Budweiser muuttuisi alkoholittomaksi, kuvankaunis South Lake Tahoe ei häviä mihinkään. Meidän tehtävämme onkin pitää huoli, että mahdollisimman monella tulevallakin sukupolvella mahdollisuus päästä näkemään sen kauneus. Muutos ei ole mahdollisuus. Se on välttämättömyys.
tosikaukanakotoa 