”Sometimes people don’t want to hear the truth because they don’t want their illusions destroyed”
– Friedrich Nietzsche
Juhlat ovat ohi. Joku yrittää vielä uutta nousua ja herätellä muita, mutta tosiasioita vastaan on mahdoton taistella. Juhlat ovat yksinkertaisesti ohi. Nämä olivat parhaat juhlat ikinä ja krapula on sen mukainen.
Olit samoissa juhlissa. Ja kaikki sinun ystäväsi. Harva tosin huomasi olevansa mukana. Elämä vei mennessään. Juoksimme kaikki laput silmillä seinää päin. Jäljelle jäi vain vieroitusoireet, sotkut, paha olo ja isot velat. Sen takia tämän lukeminen saattaa tuntua pahalta.
Finanssikriisin jälkeen talousmaailmaamme oli romahtamaisillaan. Epäluottamus sijoitusmarkkinoihin ja pankkeihin korjattiin keskuspankin toimesta rahamarkkinoiden kokaiinilla, uuden rahan painamisella. Ihana euforia valtasi mielemme. Koronapandemian myötä bilehuumeen vaikutus alkoi haihtua, joten annosta piti kasvattaa. Lisää velkaa keskuspankeista. Onneksi nykyään uuden rahan liikkeellelaskuun ei tarvita painokoneita tai kultaa. Riittää että keskuspankkiirit lisäävät bittejä pankkiavaruuteen.
Krapulalääkkeen jälkeen oli taas hetken ihanaa, kun THL päästi kaikki vihdoin kevätlaitumelle ja pakkosäästetyt lomamatka- ja festarieurot polttivat taskussa. Sataset muuttuivat tonneiksi, tonnit miljooniksi ja miljoonat miljardeiksi. Kukaan ei kysellyt palavan rahan perään. Tai kukaan ei ainakaan kuunnellut. Joka päivä oli bailantai.
Velan ottaminen investointeihin on erittäin järkevää jos investoinnin tuotto ylittää investoinnista aiheutuvan velan korkokustannukset. Kulutuslainassa ei ole tolkkua. Nyt olemme ottaneet velkaa ainoastaan kulutukseen. Sitä on mennyt niin vappusatasiin, koronatukiin kuin terveydenhuollon tukemiseen. Kaikki menot ovat varmasti useamman mielestä tarpeellisia, mutta ei meillä niihin olisi silti ollut varaa.
Montaa asiaa pidetään itsestäänselvyytenä. Niin koulutusta, sosiaaliturvaa kuin samettisen sileitä moottoriteitä. Terveydenhuolto on laadukasta ja ihmiset voivat laiminlyödä omaa terveyttään ilman että heillä on akuuttia vaaraa elämän päättymisestä. Modernin lääketieteen ansiosta myös erittäin kalliita hoitoja kehitetään jatkuvasti lisää ilman että niiden kustannusvaikuttavuudesta tiedetään mitään. Hinta on ollut kova, vuosikaudet sosiaalipuolen kulut ovat nousseet paljon valtion tuloja voimakkaammin.
Lääketieteen kehityksestä kertoo hyvin tarina historiasta. Vuonna 1924 Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidgen poika kuoli 16-vuotiaana, koska oli saanut rakon jalkaansa tennisottelussa. Rakkoon tuli pieni infektio, joka levisi verenmyrkytykseksi. Vaikka lääkärit tekivät kaikkensa, hän kuoli viikossa. Nykyään lähes jokaisessa maailman apteekissa on antibiootti, jolla tämänkaltaisia tulehduksia hoidetaan. Ilman tätä keksintöä, minäkin olisin saattanut menettää tänä kesänä yhden tyttäristäni. Ei ole siis sattumaa, että maapallon väkiluku on noussut vuoden 1900 noin 1,65 miljardista tämän hetken lähes 8 miljardiin. Kuoleminen on tosi paljon vaikeampaa kuin ennen. Eutanasia-keskustelun perusteella tuntuu joskus siltä, että se olisi jopa kiellettyä.
Palataan kuitenkin takaisin menneisiin juhliin. Viimeinen valomerkki alkoi vilkkua, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Euroopassa. Olimme sulkeneet silmämme Venäjän raakuuksista niin Tsetseniassa, Georgiassa, Krimillä kuin Syyriassa. Naamiot on poistettu. NATOn suosio kääntyi kuukaudessa päälaelleen ja ministerit kiersivät nöyrinä NATO-maita anelemassa jäsenyyttä. Putinin hallinnon toimet ovat olleet sellaisia, että on selvää, ettei mikään länsimaa tule tekemään sen kanssa yhteistyötä. Eikä edes voi, ei siihen voi yksinkertaisesti luottaa. Putinilla ei ole enää mitään hävittävää. Hän jatkaa yhä isommilla panoksilla niin pitkään kuin annamme hänen jatkaa. Hänellä on aivan sama, onko kenelläkään ihmisoikeuksia, räjähtääkö Euroopassa ydinvoimala tai sulaako Siperian ikirouta. Ei hänellä ole aikomusta jäädä näihin juhliin siivoamaan.
”Russia is a gas station masquerading as a state”
-John McCain
Itäinen itsevaltiaamme on hyväksikäyttänyt länsimaisten narkomaanien sinisilmäisyyttä ja juhlintahimoamme. Kuten John McCain on sanonut, Venäjä on vain bensa-asema, joka esittää olevansa valtio. Venäjä nostaa maasta hiilivetyjä ja myy niitä miljardeilla länsimaille. Kleptokratiassa varkaat jakavat rahat keskenään ja eri mieltä olevien suut tukitaan, mieluiten väkivaltaisesti esimerkkinä muille. Nyt Venäjä ylitti länsimaisen sietokyvyn rajat. Vastaan tuli The point of no return. Mutta ei tämä juhlien päättyminen ole miltään osin Venäjän vika, se vain nopeutti krapulan tuloa. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin toivottavasti tämä nopeuttaa länsimaita välttämättömään vihreään siirtymään.
Mutta syyllisestä riippumatta juhlat ovat nyt ohi, vieroitusoireet ovat vallanneet mielemme ja on aika alkaa siivota tärisevin käsin. Uutta rahaa ei enää saa eikä meillä ole sitä paitsi varaa enää edes uuden lainan korkoihin.
Jo perustalousteoria opettaa, että rahan määrän lisääminen johtaa inflaatioon ja ostokyvyn pienenemiseen. Inflaatiota yritetään hallita korkotason nousulla, joka puolestaan nielaisee yhä kasvavan osan keskiluokan tuloista. Ja kun tätä huvittelua ei enää voi rahoittaa pikavipeillä, ennustan melkoisen rankkaa taloudellista niukkuutta seuraaville vuosille. Jokaiselle keskiluokkaiselle ja vielä heikommassa asemassa oleville.
Tuntuu huonolta parodialta seurata keskustelua esimerkiksi arvonlisäveron laskusta, jotta voimme ostaa espanjalaisia tomaatteja tai hiilivoimaloiden avaamista, jotta voisimme tuhlata sähköä kuten ennenkin tai polttoaineveron laskemista, jotta voisimme tuoda yhtä paljon öljyä Saudiarabiasta kuten ennenkin tai ylimääräisistä lapsilisistä, jotta lapsiperheet voisivat hankkia yhtä paljon kiinalaista muoviromua jouluna kuin aiemmin.
Ei krapulasta kuitenkaan pääse eroon muuten kuin lopettamalla riippuvuutta aiheuttavan aineen käyttö.
Vuonna 2008 valtiolla oli velkaa noin 54 miljardia euroa ja tällä hetkellä saldo on noin 135 miljardia euroa. Näin suuria lukuja harva pystyy hahmottamaan. Jokaisen suomalaisen osuus viimeisen 14 vuoden velkakasvusta on ollut lähes 15.000 euroa. Kuukausitalolla tämä on yhtä henkeä kohden noin 87 euroa ja esimerkiksi seitsenhenkisen perheemme kuukausittainen osuus velkaantumisesta on ollut 608 euroa.
Mitä nopeammin sopeutamme menomme ja tulomme, sitä helpommalla pääsemme. Yksityistaloudessa sopeuttaminen on sitä, että joko menoja pitää pienentää tai tuloja kasvattaa. Se voi tarkoittaa toista työpaikkaa tai autosta luopumista, lomamatkojen vähentämistä, sisälämpötilan selvää laskemista ja Pirkka-tuotteiden suosimista. Omaisuuden myyntiä kulutuksen tukemiseen en kannata, se on kuin housuun kusemista pakkasella. Hetken se lämmittää mutta kohta on pirun kylmä. Investointeja tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan. Samat ohjeet antaisin julkiselle sektorille.
Tunnelin päässä on onneksi valoa. Tuleva sukupolvemme on mahtava. He kyllä hilaavat meidät kuiville. Mutta eivät he sitä vastikkeetta tee. Toivon että pitämällä hyvää huolta heistä, hekin ovat sitten armollisia meille, kaikkien aikojen krapulan kärsineille. Siksi itse koen, että viimeinen asia, josta haluan säästää, on lasten- ja nuorten hyvinvointi. Toivottavasti sinä ole samaa mieltä.
– Kirjoittaja päivät yrittäjähenkisesti töissä @ PURO Finance, viiden alaikäisen tytön isä ja huolissaan millaisen perinnön olemme jättämässä lapsillemme.
tosikaukanakotoa 